Esipuhe
”Maijantytär” kuvaa mummoni Alinan matkaa köyhyydestä ja kurjuudesta kohti valoisampaa tulevaisuutta uudessa kieliympäristössä. Tällä matkalla kuluu muutama vuosi Amerikassa. Kokonaisvaltaisena juonena on kuinka hän pääsisi sovintoon siitä, että äiti oli synnyttänyt neljä aviotonta lasta, hänet itsensä mukaan lukien.
Kirjan kertomukset kuvaavat tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet tietyissä paikoissa historiallisena aikana, mutta kuinka kaikki on tarkalleen tapahtunut, on vaikea tietää. On olemassa harvoja aitoja asiakirjoja kirkonkirjojen ja kiinteistörekisterien lisäksi. Mitään päiväkirjoja tai kirjeitä ei ole löytynyt. Kertomusta täydennetään tarinoilla, jotka kuvastavat paikallishistoriaa paljon ennen kirjan kuvaamaa aikaa.
Kirjan ensimmäinen osa kuvaa tapahtumia suomenkielisessä Soinin pitäjässä. Alinan äidinkieli oli suomi. Soinissa puhuttiin murretta, joka oli saanut vaikutteita eri suunnista, eikä ole samanlaista kuin muualla Etelä-Pohjanmaalla. Alinan äidinnimi oli kirkonkirjoissa Maria, mutta häntä kutsuttiin Maijaksi. Kirjan nimi viittaa Alinan äidinkieleen muodollisesti korrektin Mariantyttären sijaan.
Soini sijaitsee aivan senaikaisen Vaasan läänin rajalla, vedenjakajalla, jota kutsutaan Suomenseläksi. Pitäjän pohjoisosan vesistö alkaen Kuninkaanjoesta virtaa luoteeseen Alajärven ja Lappajärven kautta, jonka jälkeen tulee Ähtävänjoki. Idässä vedet valuvat Karstulaa ja Saarijärveä kohti ja juoksevat Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Etelässä Ähtärinjärvi kokoaa veden Soinin mäiltä ja se juoksee vähitellen lounaaseen kohti Kokemäenjokea.
Niin kuin muutkin pitäjät Ähtävänjoen varrella oli Soinikin aiemmin osa Pietarsaaren suurpitäjää. Soinin kunta perustettiin vuonna 1868. Viranomaiskieli oli aiemmin ruotsi, joten kaikki merkinnät kirkonkirjoissa olivat ruotsiksi, nimet mukaan lukien.
Alinan vaari oli kirkonkirjojen mukaan Anders Andersson, mutta käytössä oleva suomalainen nimi oli Antti Antinpoika. 1880-luvulta lähtien viranomaiskieli muuttui suomenkielisillä alueilla suomeksi Elias Lönnrothin, J.V. Snellmanin ja muiden ponnistusten ansiosta. Papit, jotka useimmiten tulivat sivistyneistä perheistä, ja joilla oli ruotsi äidinkielenä, puhuivat myös suomea.
Siihen aikaan kun Alina oli lapsi, Soinissa oli äärimmäisen köyhät ajat. Monet muuttivat 1800-luvun lopussa siirtolaisiksi Amerikkaan. Toiset lähtivät matkaan jalkaisin, kontti selässä, Perhonjokilaakson pitäjiä kohti hakemaan elantoa: Kaustiselle, Alaveteliin ja aina Kokkolaan saakka. Jotkut matkustivat Amerikkaan.
Myös Teerijärvellä oli Amerikankuume. Paljon nuorisoa matkusti lyhyemmäksi ajaksi tai asettuakseen asumaan lännen maille.
Terjärv kirjoitettiin tavallisesti suomalaiseen muotoon Teerijärvi, vaikka pitäjä olikin ollut lähes täysin ruotsinkielinen. Ympärillä olevissa pitäjissä, Kaustisella, Vetelissä ja Evijärvellä, on aiempien sukupolvien aikana ollut suuri ruotsia puhuva väestö, mutta kunnat ovat nyttemmin muuttuneet täysin suomenkielisiksi. Tämä koskee esim. Räyringin kylää Vetelissä, mutta myös lähintä kylää Evijärvellä, Inankylää. Myös Vimpeli oli aiemmin kaksikielinen. Kirjassa käytetään niin ruotsalaisia kuin suomalaisiakin nimiä.
Evankelinen liike löi vahvan leiman kotiseurakuntaani ja kotikylääni 1800-luvun loppupuolella, mutta ennen kaikkea opettaja Gustaf Wilhelm Passin välityksellä 1900-luvun alussa. Kortjärven kylässä herätys oli voimakas. Se oli olennainen osa tapahtumasarjaa, jossa Alina pääsi sovintoon menneisyytensä asioiden kanssa. Johan Wilhelm Fontell, joka oli kirkkoherrana Teerijärvellä 1890-luvulla, sekä hänen isänsä Josef Wilhelm Fontell, Teerijärven kappalainen 1860-luvulla, kuuluivat pappeihin, joilla oli suuri merkitys kirkolliseen elämään. Raittiusliike oli seudulla myös voimakas.
Herätysliike väritti myös naapuriseurakuntia Kaustista ja Veteliä. Kirkkoherra Karl-Gustaf Krohn Kaustiselta oli tunnettu evankelisen liikkeen henkilö.
Hannu Lehtonen on kuvannut Soinin kirkollista tilannetta historiikissa Risti ja Rakkaus (2017). Eräs seudun tunnetuista persoonista oli lähetyssaarnaaja Heikki Saari, joka konfirmoitiin samaan aikaan Alinan kanssa.
Useimmat ihmisistä ovat olleet oikeasti olemassa. Muutamat harvat ovat sepitettyjä. Nimeltä mainitut henkilöt Soinissa ovat olleet olemassa, mutta nimeämättömät henkilöt ovat sepitettyjä. Samoin on Teerijärvellä ja Kaustisella. Henkilöt, joista puhutaan Amerikan matkan yhteydessä, ovat useimmiten todellisia. Poikkeuksena on Petterssonin perhe, joka kuuluu Alinan kanssa samalla laivalla olleisiin, mutta joilla on eri henkilöllisyys. Hedda Ahonen oli todellinen matkatoveri, mutta hänen perhetilanteensa on keksitty. Wickmanin perhe asui New Yorkissa, mutta Alinan olemisesta piikana heidän luonaan minulla ei ole mitään todisteita.
Henkilögalleria keskeisimpine henkilöineen on kirjan lopussa helpottamassa lukua. Kartat matkareitistä Soinista Teerijärvelle kirjan alussa, New Yorkista sivulla 167 ja Teerijärvestä kirjan lopussa, voivat myös toimia lukemisen tukena.
Esipuhe suomenkieliseen laitokseen
Sen lisäksi mitä esipuheessa sanotaan kielestä, voi lisätä jotain nimistä ja murteista. Kirjan ensimmäisessä osassa, joka käsittelee suomenkielistä Soinia aina Kaustiselle saakka, käytämme suomalaisia henkilönnimiä yleisessä muodossa.
Muutamia esimerkkejä: Aapo vastaa Abramia, Risto Kristiania, Kalle Alpa Karl Albanusta, Alapree Alfredia, Iita Idaa ja Eetla Edlaa. Vilhelminasta tulee Miina ja Helgasta Helka. Alinan nimi pitäisi normaalin ääntämyksen mukaan kirjoittaa Aliina, mutta me pitäydymme hänen osaltaan johdonmukaisesti muodossa, joka on kirkonkirjassa.
Keskustelut käydään Soinin murteella, mutta paikkakuntalaisten murre Alajärven ja Vimpelin matkalla seuraa paikallista puhekieltä. Kiitos tästä menee Annikki Rannanpäälle.
Ruotsinkieliset nimet kirjan toisesta osasta neljänteen osaan olemme ilmaisseet niin, että ne vastaavat mahdollisimman läheisesti suomalaista ääntämistapaa. Tavallisimmin esiintyvä nimi Matts äännetään Matt, mitä myös käytetään keskusteluissa. Talot Stuustu, Nyystu ja Aastu on ilmaistu niin, että suomea puhuva voi ääntää nimet oikein. Sama koskee Guttagubbia. Ruotsinkielinen murre muuntuu suomenkieliseksi puhekieleksi.